Oman uskonnon opetus on lopetettava

Suomen kouluissa opetetaan oppilaan "omaa uskontoa" peruskoulun ensimmäisestä luokasta alkaen. Uskonnon opetusta on vähintään tunti viikossa koko peruskoulun ajan. Evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluville koululaisille opetetaan aina omaa uskontoa. Uskontokuntiin kuulumattomattomille opetetaan nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustietoa, mutta halutessaan vanhemmat voivat ilmoittaa lapsensa enemmistön uskonnon opetukseen (jolla käytännössä tarkoitetaan aina evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta). Vähemmistöuskontoihin kuuluvat saavat joko oman uskontonsa, enemmistön uskonnon, tai elämänkatsomustiedon opetusta.

Tässä blogissa tarkastellaan erityisesti evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksen ongelmia. Ongelmat liittyvät pääasiassa uskonnon opetuksen sisältöihin, opetusjärjestelyihin ja lasten asemaan ja oikeuksiin. Vastaavat ongelmat esiintyvät myös muiden uskontojen kohdalla.

Keväällä 2009 aloitti perusopetuksen tuntijakoa uudistava työryhmä toimintansa. Työryhmä joutuu varmasti ottamaan kantaa katsomusaineiden opetukseen, ja keskustelu katsomusaineiden opetuksen vaihtoehdoista on jo alkanut käydä kiivaana. Ministeri Henna Virkkusen kesäisestä lehtijutusta alkoi uskontotieto-keskustelu. Uskontotietoa, ja siihen liittyviä ongelmia on käsitelty mm. et-blogissa. Joka tapauksessa nykyisen kaltainen, osittain tunnustuksellinen "oman uskonnon" opetus olisi lopetettava, ja katsomusaineiden opetus järjestettävä lapsi, eikä instituutiolähtöisesti.

1. Uskonnon opetuksessa lapsille opetetaan virheellisiä käsityksiä luonnosta ja kulttuurista

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa luokkien 1-5 evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksen keskeiseen sisältöön kuuluu (s.205):

Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta

Ei ole olemassa yhtään kriittisen tarkastelun kestävää havaintoa jumalista, tai siitä, että jokin jumala olisi luonut jotakin. Myöskään mikään jumala ei "huolehdi" mistään tai kenestäkään. Jumalat ovat kyllä olemassa ihmisten ajatuksissa, kuten keijukaiset ja maahiset, mutta fyysisesti niitä ei ole olemassa, eivätkä ne vaikuta maailman tapahtumiin. Oppikirjoissa esitetään myös virheellisiä käsityksiä rukoilemisen toimivuudesta. Hyviä esimerkkejä löytyy kirjasta: Suuri Kertomus - elämä edessä, tekijät Riitta Nisonen, Markku Pyysiäinen ja Markku Töllinen, WSOY 2005, s. 104:

Kun minulla on asiaa Jumalalle, voin rukoilla. Voin kertoa hänelle kaikista asioista.

Samoin Suuri Kertomus -kirjan opettajan opas väittää:

• Rukoillessamme voimme puhua Jumalalle omin sanoin tai käyttää "valmista" rukousta. s. 110
• Isä meidän -rukoukseen sisältyy kaikki se, mitä ihminen tarvitsee elääkseen hyvää elämää. s. 118
• Ymmärretään, että Isä meidän -rukouksessa ihminen suostuu siihen, että paras vaihtoehto ihmiselle on Jumalan tahdon toteutuminen.

Ei ole olemassa mitään havaintoja siitä, että jokin Jumala kuuntelisi rukoiluja, tai että rukoilulla olisi jotain vaikutusta.

Lapset olettavat, että asiat joita koulussa opetetaan, ovat totta. Lapsilla on oikeus saada koulusta oikeaa tietoa. Miksi lapsille saadaan opettaa uskonnon tunneilla selvästi virheellisiä asioita?

2. Uskonnon opettajat joutuvat opettamaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa

Opettajien eettisissä ohjeissa yhtenä keskeisenä taustalla olevana arvona on pyrkimys totuudellisuuteen:

Totuudellisuus on keskeinen arvo opettajan perustehtävässä, jossa hän ohjaa oppijaa kohtaamaan todellisuutta. Asioiden tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Rehellisyys itselle ja rehellisyys kaikessa vuorovaikutuksessa on osa opettajan työn perustaa.

Uskonto on peruskoulun ainoa oppiaine, jossa opettajat joutuvat joustamaan totuudellisuudesta ja rehellisyydestä itseään ja oppilaitaan kohtaan. Miksi?

3. Uskonnon opetus aiheuttaa siihen osallistumattomien lasten syrjintää

Elämänkatsomustiedon ja vähemmistöuskontojen opetus on hoidettu huonosti monissa Suomen kunnissa. Opetuksen järjestäjät eivät myöskään noudata nykyistä lainsäädäntöä, ja jättävät esimerkiksi sijoittamatta uskontokuntiin kuulumattomat heille kuuluvaan elämänkatsomustiedon opetukseen. Ongelmia on erityisesti niissä kouluissa, joissa on vain vähän uskontokuntiin kuulumattomia tai vähemmistöuskontojen oppilaita. Kun evankelis-luterilaisen kirkon työntekijät järjestävät uskonnollisia tapahtumia (esim. aamunavaukset, koululaisjumalanpalvelukset), joutuvat tilaisuuteen osallistumattomat oppilaat erotetuksi muusta ryhmästä oman vakaumuksensa takia. Monissa kouluissa ryhmäpaine saattaa olla niin suuri, että pieni lapsi ei voi erota ryhmästä kiusaamisen ja syrjityksi joutumisen takia.

Miksi koulun yhteiset tapahtumat eivät voi olla kaikille oppilaille sopivia?

4. Uskonnon opetus kuluttaa opetusresursseja tärkeämmiltä asioilta

Alaluokilla uskonnon opetuksessa suuri osa ajasta kuluu Raamatun tarinoihin tutustumiseen. Ajan voisi käyttää paljon paremmin esimerkiksi kaikille lapsille sopivan eettisen kasvatuksen merkeissä. Uskonto ei ole hyvän moraalin lähde.
Raamatusta löytyy runsaasti esimerkkejä mm. järjettömästä väkivallasta. suvaitsemattomuudesta ja epäoikeudenmukaisesta käytöksestä. Uskonnolliset yhdyskunnat voisivat vapaasti opettaa omilla rahoillaan kaikkia asiasta kiinnostuneita kouluajan ulkopuolella.

Miksi yhteiskunnan pitää vastata "Jeesus-satujen" opetuksesta?

5. Uskonnon opetuksessa annetaan uskonnollisille yhteisöille perusteettomasti oikeus tulla levittämään aatettaan kouluihin

Erilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pääsevät nykyään yhteiskunnan tuella levittämään aatettaan Suomen kouluihin. Erityisen ongelmallisia ovat uskonnolliset aamunavaukset, joissa evankelis-luterilaisen kirkon edustaja saapuu koululle kertomaan omia virheellisiä näkemyksiä luonnosta ja kulttuurista, sekä pakottaa lapset rukoilemaan.

Miksi uskonnolliset yhteisöt päästetään kouluihin kertomaan virheellisiä käsityksiä tärkeistä asioista?

6. Uskonnon opetuksessa ei käsitellä riittävästi uskonnottomuutta

Uskonnon oppikirjoissa ei käsitellä juuri lainkaan uskonnottomuutta tai uskonnotonta tapakulttuuria. Uskonnottomia on Suomessa jo lähes miljoona (riippuu hieman laskemistavasta). Olisi tärkeää, että jo alaluokilla oppilaille kerrottaisiin uskonnottomuudesta. Miksi uskonnon opetuksessa ei kerrota rehellisesti, että ateisteja, uskonnottomia, agnostikkoja ja vapaa-ajattelijoita on olemassa?

7. Lapset luokitellaan heidän vanhempien uskonnon perusteella

Richard Dawkinsin kirjassa Jumalharha käsitellään uskonnon opetusta erityisesti luvussa: Lapsuus, kaltoin kohtelu ja pako uskonnosta. Kirjassa todetaan osuvasti (s. 346):

Yhteiskuntamme, myös sen ei-uskonnollinen osa, on hyväksynyt pöyristyttävän ajatuksen, että on normaalia ja oikein indoktrinoida pienet lapset vanhempiensa uskonnolla ja leimata heidät uskonnollisesti - "katolinen lapsi", "protestanttilapsi", "juutalainen lapsi", "muslimilapsi" jne. - mutta ei muunlaista leimaamista: ei konservatiivilapsia, ei liberaalilapsia, ei republikaanilapsia, ei demokraattilapsia. Kasvata hyvä ihminen tietoisuuttasi ja ala rähjätä aina, kun näin tehdään. Lapsi ei ole kristitty lapsi, ei muslimi lapsi, vaan kristittyjen vanhempien lapsi tai muslimivanhempien lapsi. Sivumennen sanoen tämä jälkimmäinen sanankäyttö olisi erinomaista tiedostamisen kasvattamista lapsille itselleen. Lapsi, jolle kerrotaan, että hän on "muslimivanhempien lapsi", oivaltaa välittömästi, että uskonto on asia, jonka hän valitsee - tai hylkää - kun hän on riittävän vanha tehdäkseen niin.

Miksi Suomen koululaitoksen sallitaan luokitella lapset heidän vanhempiensa uskonnon perusteella ensimmäiseltä luokalta alkaen?

Lopuksi

Jumalharha-kirjan esipuheessa (s.19) kritisoidaan koulutusjärjestelmiä siitä, että uskonnottomuutta ei edes esitetä vaihtoehtona:

Selvästi on poikkeuksia, mutta uumoilen, että monille ihmisille keskeinen syy takertua uskontoon ei ole, että se on lohduttavaa, vaan että koulutusjärjestelmämme on pettänyt heidät, ja he eivät ymmärrä, että uskonnottomuus on edes vaihtoehto.

Nykyinen uskonnon (tunnustuksellinen) opetus on tullut tiensä päähän. Tietoa uskonnoista tulee kyllä opettaa kouluissa, mutta opetuksen pitää olla objektiivista, eikä uskonnollisten harhakuvitelmien esittämistä totena juuri koulunsa aloittaneille pienille ekaluokkalaisille.

Miksi hyvät kirjoitukset poistettiin?

Blogissa http://nallemiettii.blogspot.com/ oli vielä 12.7.2009 iltapäivällä kolme kirjoitusta, jotka koskivat Oulun seurakuntayhtymän elossa.fi -kampanjaa. Elossa.fi –kampanja on tämä kuuluisa kirkkovenettä logonaan pitävä kampanja. Nyt kaikki kolme kampanjasta kertovaa blogia on poistettu.

On tiedonvälityksen kannalta harmillista, että ”Nalle” poisti kirjoituksensa. Elossa.fi –kampanjasta ei ole kovinkaan paljon asiallisesti keskustelua. ”Nallen” kirjoitukset olivat erittäin piristävä lisämauste käytyyn keskusteluun. Toivottavasti ”Nalle” pohtii vakavissaan kirjoitusten palauttamista blogiin.

Viimeinen kirjoitus koski kirkkovenesymbolin tuomittavuutta. Suora lainaus blogista. "Olin ajamassa ristiäisistä kotiin, kun ystäväni soitti minulle. Hän on kesäteologina eräällä paikkakunnalla ja veti siellä ollutta lastenleiriä. Eräs lapsi leirillä oli piirtänyt soikean muotoista piirrosta ja viivoja sen laidoille. Ystäväni oli sanonut, että ei kannattaisi piirtää moista piirrosta, että kyseessä on aika ruma piirros. Tähän lapsi oli sitten sanonut "Se on kirkon logo, miksi minä en saa piirtää sellaista, jos kirkko saa?""

Enemmän ja enemmän tuntuu siltä, että Oulun seurakuntayhtymässä ei olla mietitty loppuun kirkkovenesymbolin käyttöä. Logoahan on tarkoitus käyttää, tai ainakin niin tavallisesti tehdään, kaikissa kampanjaa liittyvässä materiaalissa. Olisi huvittavan näköistä, jos oululaiset kulkisivat pitkin katuja t-paidassa, jonka rintapielessä on iso kirkkoveneen kuva.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kampanjan virallista avaamista, tämän pitäisi tapahtua 24.7.

Uskomaton.fi uutisoi asiasta aikaisemmin.