perjantai 14. elokuuta 2009

Oman uskonnon opetus on lopetettava

Suomen kouluissa opetetaan oppilaan "omaa uskontoa" peruskoulun ensimmäisestä luokasta alkaen. Uskonnon opetusta on vähintään tunti viikossa koko peruskoulun ajan. Evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluville koululaisille opetetaan aina omaa uskontoa. Uskontokuntiin kuulumattomattomille opetetaan nykyisen lainsäädännön mukaan elämänkatsomustietoa, mutta halutessaan vanhemmat voivat ilmoittaa lapsensa enemmistön uskonnon opetukseen (jolla käytännössä tarkoitetaan aina evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta). Vähemmistöuskontoihin kuuluvat saavat joko oman uskontonsa, enemmistön uskonnon, tai elämänkatsomustiedon opetusta.

Tässä blogissa tarkastellaan erityisesti evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksen ongelmia. Ongelmat liittyvät pääasiassa uskonnon opetuksen sisältöihin, opetusjärjestelyihin ja lasten asemaan ja oikeuksiin. Vastaavat ongelmat esiintyvät myös muiden uskontojen kohdalla.

Keväällä 2009 aloitti perusopetuksen tuntijakoa uudistava työryhmä toimintansa. Työryhmä joutuu varmasti ottamaan kantaa katsomusaineiden opetukseen, ja keskustelu katsomusaineiden opetuksen vaihtoehdoista on jo alkanut käydä kiivaana. Ministeri Henna Virkkusen kesäisestä lehtijutusta alkoi uskontotieto-keskustelu. Uskontotietoa, ja siihen liittyviä ongelmia on käsitelty mm. et-blogissa. Joka tapauksessa nykyisen kaltainen, osittain tunnustuksellinen "oman uskonnon" opetus olisi lopetettava, ja katsomusaineiden opetus järjestettävä lapsi, eikä instituutiolähtöisesti.

1. Uskonnon opetuksessa lapsille opetetaan virheellisiä käsityksiä luonnosta ja kulttuurista

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa luokkien 1-5 evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksen keskeiseen sisältöön kuuluu (s.205):

Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta

Ei ole olemassa yhtään kriittisen tarkastelun kestävää havaintoa jumalista, tai siitä, että jokin jumala olisi luonut jotakin. Myöskään mikään jumala ei "huolehdi" mistään tai kenestäkään. Jumalat ovat kyllä olemassa ihmisten ajatuksissa, kuten keijukaiset ja maahiset, mutta fyysisesti niitä ei ole olemassa, eivätkä ne vaikuta maailman tapahtumiin. Oppikirjoissa esitetään myös virheellisiä käsityksiä rukoilemisen toimivuudesta. Hyviä esimerkkejä löytyy kirjasta: Suuri Kertomus - elämä edessä, tekijät Riitta Nisonen, Markku Pyysiäinen ja Markku Töllinen, WSOY 2005, s. 104:

Kun minulla on asiaa Jumalalle, voin rukoilla. Voin kertoa hänelle kaikista asioista.

Samoin Suuri Kertomus -kirjan opettajan opas väittää:
  • Rukoillessamme voimme puhua Jumalalle omin sanoin tai käyttää "valmista" rukousta. s. 110
  • Isä meidän -rukoukseen sisältyy kaikki se, mitä ihminen tarvitsee elääkseen hyvää elämää. s. 118
  • Ymmärretään, että Isä meidän -rukouksessa ihminen suostuu siihen, että paras vaihtoehto ihmiselle on Jumalan tahdon toteutuminen.
Ei ole olemassa mitään havaintoja siitä, että jokin Jumala kuuntelisi rukoiluja, tai että rukoilulla olisi jotain vaikutusta.

Lapset olettavat, että asiat joita koulussa opetetaan, ovat totta. Lapsilla on oikeus saada koulusta oikeaa tietoa. Miksi lapsille saadaan opettaa uskonnon tunneilla selvästi virheellisiä asioita?

2. Uskonnon opettajat joutuvat opettamaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa

Opettajien eettisissä ohjeissa yhtenä keskeisenä taustalla olevana arvona on pyrkimys totuudellisuuteen:

Totuudellisuus on keskeinen arvo opettajan perustehtävässä, jossa hän ohjaa oppijaa kohtaamaan todellisuutta. Asioiden tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Rehellisyys itselle ja rehellisyys kaikessa vuorovaikutuksessa on osa opettajan työn perustaa.

Uskonto on peruskoulun ainoa oppiaine, jossa opettajat joutuvat joustamaan totuudellisuudesta ja rehellisyydestä itseään ja oppilaitaan kohtaan. Miksi?

3. Uskonnon opetus aiheuttaa siihen osallistumattomien lasten syrjintää

Elämänkatsomustiedon ja vähemmistöuskontojen opetus on hoidettu huonosti monissa Suomen kunnissa. Opetuksen järjestäjät eivät myöskään noudata nykyistä lainsäädäntöä, ja jättävät esimerkiksi sijoittamatta uskontokuntiin kuulumattomat heille kuuluvaan elämänkatsomustiedon opetukseen. Ongelmia on erityisesti niissä kouluissa, joissa on vain vähän uskontokuntiin kuulumattomia tai vähemmistöuskontojen oppilaita. Kun evankelis-luterilaisen kirkon työntekijät järjestävät uskonnollisia tapahtumia (esim. aamunavaukset, koululaisjumalanpalvelukset), joutuvat tilaisuuteen osallistumattomat oppilaat erotetuksi muusta ryhmästä oman vakaumuksensa takia. Monissa kouluissa ryhmäpaine saattaa olla niin suuri, että pieni lapsi ei voi erota ryhmästä kiusaamisen ja syrjityksi joutumisen takia.

Miksi koulun yhteiset tapahtumat eivät voi olla kaikille oppilaille sopivia?

4. Uskonnon opetus kuluttaa opetusresursseja tärkeämmiltä asioilta

Alaluokilla uskonnon opetuksessa suuri osa ajasta kuluu Raamatun tarinoihin tutustumiseen. Ajan voisi käyttää paljon paremmin esimerkiksi kaikille lapsille sopivan eettisen kasvatuksen merkeissä. Uskonto ei ole hyvän moraalin lähde.
Raamatusta löytyy runsaasti esimerkkejä mm. järjettömästä väkivallasta. suvaitsemattomuudesta ja epäoikeudenmukaisesta käytöksestä. Uskonnolliset yhdyskunnat voisivat vapaasti opettaa omilla rahoillaan kaikkia asiasta kiinnostuneita kouluajan ulkopuolella.

Miksi yhteiskunnan pitää vastata "Jeesus-satujen" opetuksesta?

5. Uskonnon opetuksessa annetaan uskonnollisille yhteisöille perusteettomasti oikeus tulla levittämään aatettaan kouluihin

Erilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pääsevät nykyään yhteiskunnan tuella levittämään aatettaan Suomen kouluihin. Erityisen ongelmallisia ovat uskonnolliset aamunavaukset, joissa evankelis-luterilaisen kirkon edustaja saapuu koululle kertomaan omia virheellisiä näkemyksiä luonnosta ja kulttuurista, sekä pakottaa lapset rukoilemaan.

Miksi uskonnolliset yhteisöt päästetään kouluihin kertomaan virheellisiä käsityksiä tärkeistä asioista?

6. Uskonnon opetuksessa ei käsitellä riittävästi uskonnottomuutta

Uskonnon oppikirjoissa ei käsitellä juuri lainkaan uskonnottomuutta tai uskonnotonta tapakulttuuria. Uskonnottomia on Suomessa jo lähes miljoona (riippuu hieman laskemistavasta). Olisi tärkeää, että jo alaluokilla oppilaille kerrottaisiin uskonnottomuudesta. Miksi uskonnon opetuksessa ei kerrota rehellisesti, että ateisteja, uskonnottomia, agnostikkoja ja vapaa-ajattelijoita on olemassa?

7. Lapset luokitellaan heidän vanhempien uskonnon perusteella

Richard Dawkinsin kirjassa Jumalharha käsitellään uskonnon opetusta erityisesti luvussa: Lapsuus, kaltoin kohtelu ja pako uskonnosta. Kirjassa todetaan osuvasti (s. 346):

Yhteiskuntamme, myös sen ei-uskonnollinen osa, on hyväksynyt pöyristyttävän ajatuksen, että on normaalia ja oikein indoktrinoida pienet lapset vanhempiensa uskonnolla ja leimata heidät uskonnollisesti - "katolinen lapsi", "protestanttilapsi", "juutalainen lapsi", "muslimilapsi" jne. - mutta ei muunlaista leimaamista: ei konservatiivilapsia, ei liberaalilapsia, ei republikaanilapsia, ei demokraattilapsia. Kasvata hyvä ihminen tietoisuuttasi ja ala rähjätä aina, kun näin tehdään. Lapsi ei ole kristitty lapsi, ei muslimi lapsi, vaan kristittyjen vanhempien lapsi tai muslimivanhempien lapsi. Sivumennen sanoen tämä jälkimmäinen sanankäyttö olisi erinomaista tiedostamisen kasvattamista lapsille itselleen. Lapsi, jolle kerrotaan, että hän on "muslimivanhempien lapsi", oivaltaa välittömästi, että uskonto on asia, jonka hän valitsee - tai hylkää - kun hän on riittävän vanha tehdäkseen niin.

Miksi Suomen koululaitoksen sallitaan luokitella lapset heidän vanhempiensa uskonnon perusteella ensimmäiseltä luokalta alkaen?

Lopuksi

Jumalharha-kirjan esipuheessa (s.19) kritisoidaan koulutusjärjestelmiä siitä, että uskonnottomuutta ei edes esitetä vaihtoehtona:

Selvästi on poikkeuksia, mutta uumoilen, että monille ihmisille keskeinen syy takertua uskontoon ei ole, että se on lohduttavaa, vaan että koulutusjärjestelmämme on pettänyt heidät, ja he eivät ymmärrä, että uskonnottomuus on edes vaihtoehto.

Nykyinen uskonnon (tunnustuksellinen) opetus on tullut tiensä päähän. Tietoa uskonnoista tulee kyllä opettaa kouluissa, mutta opetuksen pitää olla objektiivista, eikä uskonnollisten harhakuvitelmien esittämistä totena juuri koulunsa aloittaneille pienille ekaluokkalaisille.

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Kiitos mainioista sivuistanne ja voimia omalla tiellänne kulkemiseen.

    Mieleeni tuli muutamia ajatuksia.

    "Tietoa uskonnoista tulee kyllä opettaa kouluissa, mutta opetuksen pitää olla objektiivista, eikä uskonnollisten harhakuvitelmien esittämistä totena [...]"

    Mitä tarkoitatte objektiivisella tiedolla? Onko ajatuksenne "objektiivisesta tiedosta" niin sanotulle naiiville realismille ja sen perustalle rakennetulle tieteelliselle realismille ominainen käsitys, että olisi mahdollista olla jokin (inhimillinen) subjekti, joka voisi saada sivustaseuraajana - itse mitenkään havaintoihin vaikuttamatta - tietoa itsestään erilliseksi hahmottamastaan olemisen tavoista? Näinhän ilmeisesti ainakin perinteisen klassisen mekanistisen fysiikan ja positivistisen tieteenfilosofian parissa voidaan ajatella; ainakin tutkimusta tehdessään voi tehdä tällaisia perusoletuksia.

    Jos minä maallikkona haluaisin tutkiskella tietoteoreettisia ongelmia kääntyisin kahdenlaisten henkilöiden puoleen: tietoteoriaan ja tieteenfilosofiaan erikoistuneiden filosofien tai teologien. Teologit ovat viimeistään parin viime vuosisadan ajan tutkineet aika lailla tietoteoriaa.

    Naturalistinen fallibilismilla maustettu tietoteoria näyttää olevan vain eräs tietoteoreettinen malli, joka tosin erityisesti joidenkin luonnontieteilijöitten parissa vaikuttaa suositulta myös henkilökohtaisen maailmankatsomuksen osatekijänä.

    Varsinkin maallikot sekoittavat helposti tieteellisen maailmankuvan ja henkilökohtaisen maailmankatsomuksen toisiinsa luullen, että luonnontieteelliset sepitteet kertovat asioista sinänsä, vaikka ne ammattilaisten mielestä ovat vain kuvauksia, joita tarpeen mukaan säädetään yhä paremmiksi (tämä "paremmaksisäätymisen" fallibilistinen ihanne näyttää nykyiselle luonnontieteelliselle ajattelulle hyvin ominaiselta).

    Toisekseen näyttää ilmeiseltä, että Richard Dawkins ei ole hirveän perehtynyt teologiaan saati uskonnonfilosofiaan. Hän "God delusion" -kirjassaan taitaa itse mainitakin, että hänen kritiikkinsä kohdistuu pääasiassa kristinuskoon eri muodoissaan.

    Tällainen henkimaailman ja naturalistien hedonistisen ajattelun vastakohtaisuus näyttää olleen ominaista korkeakulttuureissa jo niin kauan, kuin on ollut kirjoitettua historiaa. Antiikissa oli materialisteja ja myös Intian muinaisuuden caarvaaka-filosofia on päätynyt Intian filosofian historiaa esitteleviin teoksiin.

    Miksi muuten teidän tekstinne ylipäätään vaikuttavat nuoren, intomielisen miehenalun (nykyään myös nuoren naisen) maailmanparantaja "järjestöjyrän" tekstiltä?

    Kiitos vielä ja voimia!

    VastaaPoista
  2. Annat kirjoituksessasi yksipuolisen kuvan uskonnon asemasta ja merkityksestä vaikka itse kannatat "objektiivista" asioiden käsittelyä.

    1. Vähemmistöuskontojen asema ei paranisi uuden lain mukaan, vaan huononisi. Uuden suunnitelman mukaan kaikille opetettaisiin samaa uskontotietoa tms. joten kukaan ei saisi enää oman uskontonsa opetusta. Ei yksikään vähemmistöuskontoon kuuluva.

    2. Väität että Jumalan tulisi olla fyysisesti olemassa jotta uskontoa voisi opettaa koulussa. Samaan aikaan koulussa kuitenkin opetetaan paljon sellaista mihin ei liity mitään "fyysistä" asiaa: tavat, etiikka, luvut(matematiikka), fysiikan, psykologian jotkin teoriat yms. Mitä ylipäätään fyysisyys on? Puhutko tässä aineesta(materia) vai fysiikasta oppiaineena? Aineen luonnetta ei ole selvietty ja fysiikassa on paljon ei-aineellisia asioita.

    3. Väität ettei ole "mitään havaintoja" rukoilun vaikutuksista. Kyllä näitä on. Moni ihminen rukoilee juuri siksi että hän itse huomaa että sillä on vaikutusta hänen omassa elämässään. Näitä vaikutuksia on myös tutkittu neuroteologiassa. ks. esim. wikipedia

    4. Näkemyksesi että uskonnossa jouduttaisiin tinkimään totuudellisuudesta ja muissa aineissa ei on käsittämätöntä sinisilmäisyyttä eri oppiaineita kohtaan. Kouluissa opetetaan esimerkiksi atomin rakenne johdonmukaisesti väärin, kun annetaan ymmärtää että elektronit kiertävät palloina ytimen ympärillä. Tosiasiassa Kööpenhaminan teorian mukaan kyse on elektronipilvestä, jossa elektroni voi olla jopa lahdessa kohdassa samaan aikaan. Myös esim. historiaa on käytetty SUomessa johdonmukaisesti propagandistisiin tarkoituksiin kuten myös filosofiaa esim. NL:n aikoihin. Nykyään koulu sosiaalistaa kapitalistiseen oman edun tavoitteluun koko maailman kustannuksella.

    5. Mainitsemasi lainrikkomukset eivät ole uskonnon opetuksen ongelmia.

    6. Väität ettei uskonto opeta hyvää moraalia. Jos joku alkaisi nyt opettaa että ihmisten tulisi kaikkien kilpailla toistensa rakastamisessa minulla olisi syy kannattaa hänen ajatuksiaan. Kukaan vain ei tee sitä, eikä pyri toteuttamaan tätä Uuden Testamentin ohjetta. Mistä tämän paremman etiikan voisi löytää? Tämähän on parasta mahdollista, mitä loogisesti kuvitella saattaa. Nykymaailman alentuneesta tilanteesta kertoo jotakin juuri se, että vain harvat enää muistuttavat ihmisiä tästä perusasiasta. Tämä on johtanut lopulta siihen, että sorretut taistelevat toisiaan vastaan, eivätkä pysty ajamaan omia todellisia päämääriään.

    VastaaPoista
  3. Oli niin pitkä blogi, että en jaksa kommentoida kovin pitkästi. Yhden asian kuitenkin sanoisin: uskonnonopettajat eivät opeta tänä päivänä kouluissa totena sitä, että Jumala olisi olemassa. Ja jos opettavat, he eivät opeta opetussuunnitelman mukaisesti. Uskonnonopetukseen kuuluu käsitellä uskontoa ihmisyyteen kuuluvana ilmiönä. Suuri osa uskonnonopetuksesta pohjautuu siihen, että opitaan ymmärtämään, analysoimaan ja arvioimaan uskonnollisuutta ja ajattelemaan kriittisesti myös itsestäänselvyyksiä kohtaan.

    Jos meillä ei olisi nykyista hyvää uskonnonopetusta, meillä olisi paljon enemmän suomalaisia, jotka ovat kääntyneet muslimeiksi, uususkontoihin, idän uskontoihin jne. Tämä maailma on täynnä maailmankatsomuksia, jotka täyttävät ihmisen henkisyyden tarpeen alta aikayksikön. Kriittisyyteen ja omaan ajatteluun perustuva nykyopetus on ensiarvoisen tärkeä asia, jotta vältytään vaaralliselta fundamentalismilta.

    VastaaPoista
  4. Olipa melkoinen ´totuuden torvi´ kirjoittamassa tätä blogia, ihan alkoi ahdistaa, kun tuntuu tällä kirjoittajalla olevan hallussa se ´korkein totuus´. "Me tiedämme uskovamme, he uskovat tietävänsä". Minusta tuo teksti kuvastaa kirjoittajan sokeaa uskoa omaa totuuteensa ja todella kapeaa ja rajoittunutta ´havainnointia´. "Ei ole olemassa mitään havaintoja, että jokin jumala kuuntelisi rukoiluja tai että rukouksilla olisi vaikutusta". Tarkoittaako tämä sitä, että satojen miljoonien ihmisten kokemukset eivät ole havaintoja, eivät edes empiirisiä eikä niiden pohjalta voi esittää johtopäätöksiä? Niinpä niin, kun kirjoittajaa palelee, voidaan mitata hänen ruumiinlämpönsä, joka yllätys kyllä ei olekaan alhaisempi kuin silloin kun häntä ei palele. Paleleminen on subjeetiivinen kuvitelma, ihminen kuvittelee palelevansa, mutta TODELLISUUDESSA häntä ei palele. Ei ole olemassa mitään havaintoja siitä, että paleleminen olisi todellista. Siispä sitä ei ole olemassa.
    Kirjoittaja edustaa yhtä ääripäätä uskonnollisten ääripäiden joukossa, ateistista fundamentalismia, jossa hänen totuutensa on ´korkein totuus´ ja hän on sen julistaja. Tässä on pelottavan paljon samoja piirteitä kuin teistisissä ääriliikkeissä...sori

    VastaaPoista